Tämän illan muistan pitkään, todella pitkään. Saavuimme muuratsalon paljaspäälle noin kymmenen aikaan illalla jolloin taivas näytti hyvältä. Siellä tanssahteli suhteellisen iso revontulivyö, mutta kun saimme kamerat viritettyä jalustoille niin tanssiminen oli jo kerennyt hiipua ja siitä reilun tunnin eteenpäin ei taivaalla näkynyt oikein mitään. Odottelimme sinnikkäästi kuitenkin vielä hetken aikaa vaikka elohopea oli laskenut jo reilusti pakkasen puolelle. Mitään kuitenkaan ei tapahtunut niin ajattelimme, että hemmetti taisimme tällä kertaa myöhästyä ja pakkasimme kameramme ja valmistauduimme lähtöön.

Olimme jo kävelemässä polkua paljaspään laelta alaspäin kun huomasin taivaalle tulevan jonkunmoista elämää. Tokasin kaverilleni, että katsoppas tuonne ja kehoitin ottamaan taivaasta vielä kuvan, kun hänellä oli kamera vielä jalustan päässä kiinni. Sitten mulle tulikin jo kiire viritellä omaa kameraa jalustalle, koska sen jälkeen taivaalla näkemäni valoshow oli kerrassaan lumoava. Se oli niin kaunis, että jäin vain tuijottamaan sen hehkua ja unohdin jopa kamerani hetkeksi. Tämä on yksi asia minkä nostaisin sellaiseen kategoriaan mitä kaikkien ihmisten pitäisi ainakin kerran elämässään kokea.

Viimeinen kuva on seuraavalta illalta, kun lähdimme vielä uudelleen yrittämään napata revontulia kameralle, mutta aktiivisuus oli ihan mitätöntä edelliseen iltaan verrattuna niin kokeilinpa sitten ekaa kertaa elämässä kuvata linnunrataa ettei tullut ihan turha reissu.

 

IMG_6804-1 IMG_6858-1 IMG_6900-1 IMG_6864-1 IMG_6877-1 IMG_6872-1 IMG_6890-1 IMG_6887-1 IMG_6886-1 IMG_6983-Edit